© Suomen ympäristökeskus SYKE
Muoviroskan aiheuttamilla ekologisilla haitoilla tarkoitetaan eliöitä tappavia tai niiden elinkykyä heikentäviä vaikutuksia. Tällaisia voivat olla
- eliöiden takertuminen roskiin
- roskien aiheuttamat liikuntavaikeudet
- fyysiset vammat tai epämuodostumat
- roskien nieleminen
- muovin sisältämien ja kuljettamien kemikaalien mahdollinen kertyminen
- vieraslajien ja patogeenien leviäminen
- pohjan eliöyhteisöjen rakennemuutokset
Kuva: Pääkaupunkiseudun
Eläinsuojeluyhdistys
Yli 800 tutkitun eliölajin, kuten merikilpikonnien, hylkeiden, valaiden, merilintujen, kalojen ja selkärangattomien, on todettu kärsivän suurikokoisesta meriroskasta, ja määrän ennustetaan kasvavan sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa aiheesta kertyy. Vaikutukset kohdistuvat sekä eliöyksilöihin että erityisen saastuneilla alueilla niiden muodostamiin populaatioihin ja mahdollisesti koko eliöyhteisöön.
Eliöiden takertuminen roskiin ja roskien nieleminen ovat vesiympäristöön päätyneen muoviroskan näkyvimpiä haittavaikutuksia.
Vesieliöt voivat takertua meriroskiin. Eläinten sotkeutumisia aiheuttavat erityisesti silmukoita tai solmuja muodostavat kalastusverkot, -siimat ja -köydet, nippusiteet, nauhat, pakkaussiteet ja muovipussit.
Kansalaisilta tulleiden ilmoitusten perusteella vapaa-ajan kalastuksen hot-spot -alueilla, kuten esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginkoskella tavataan säännöllisesti siimoihin ja koukkuihin takertuneita merilintuja. Myös ympäristöön päätyneen ”siimaroskan” määrä tällaisella alueella on suuri.
Mereen jääneet, hylätyt tai kadonneet kalastusvälineet eli niin sanotut haamuverkot aiheuttavat erityisen suuren riskin. Itämeren oloissa eniten kärsivät merilinnut ja hylkeet. Sukeltajien havaintojen mukaan esimerkiksi pohjoisella Itämerellä hylkyihin kiinnittyneissä verkoissa ja trooleissa on yleensä lähes aina takertuneena hukkunut hylje tai useampikin.
Synteettisestä langasta / kuidusta valmistetut pyydykset ovat kestäviä ja sen vuoksi erityisen vaarallisia, koska niistä on jopa suurikokoisenkin eläimen vaikea päästä irti. Pyydyksiin aikaisemmin takertuneet eläimet houkuttelevat paikalle saalistajia ja raadonsyöjiä, jotka voivat myös jäädä kiinni. Lisäksi siimat ja muut kalastukseen liittyvät roskat ovat haitallisia eritysesti merilinnuille.
Muoviroskaa löytyy myös lintujen pesistä
Merilinnut käyttävät usein muovia pesämateriaalinaan, jolloin sekä pesivät linnut että pesäpoikaset ovat vaarassa takertua muoviroskaan. Muovien esiintymistä merilintujen pesänrakennusmateriaalina tutkitaan parhaillaan myös Suomessa Suomen ympäristökeskuksen MUPPE-hankkeessa.
© Seppo Knuuttila
Takertuminen muoviroskaan aiheuttaa eliöille vakavia seurauksia
Takertuminen voi vaikeuttaa eläimen liikkumista ja mahdollisesti jopa estää sen ravinnonpyyntiä, lisääntymistä ja pakenemista saalistajilta. Roskiin takertuminen voi aiheuttaa fyysisiä vammoja kuten haavoja, kudosvaurioita tai raajojenmenetyksiä. Pahimmassa tapauksessa eliöt voivat tukehtua ja hukkua.
Muoviroskan nieleminen voi johtaa kuolemaan
Vesieliöt voivat myös erehtyä luulemaan muovinkappaleita ravinnoksi niiden samankaltaisen värin tai muodon takia tai roskat voivat kulkeutua passiivisesti eläinten vatsaan ruokailun yhteydessä. Syöty roska voi tukkia ruoansulatuskanavan tai saada siellä aikaan hiertymiä, aiheuttaa väärää kylläisyyden tunnetta, hidastaa tai estää kasvua ja lisääntymistä sekä pahimmassa tapauksessa johtaa eliön kuolemaan.
Yleisimpiä eliöiden syömiä muoviroskia ovat suurempien muovinkappaleiden hajotessa syntyneet tunnistamattomat muovinpalat ja -riekaleet, erilaiset kalastustarvikkeet sekä muovikassit. Eniten huomiota mediassa ovat saaneet valtamerillä havaitut hammasvalaiden rantautumiset ja kuolemat, joiden syiksi on epäilty niellyn muoviroskan suurta määrää.
Sisävesien eliövaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa
Muoviroskan vaikutuksista sisävesien eliöihin on huomattavasti vähemmän tutkimustietoa kuin meriroskan vaikutuksista eliöihin. Nykytiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että samansuuntaisia haittavaikutuksia esiintyy molemmissa ympäristöissä. Euroopassa on havaittu ainakin makean veden rapujen, kalojen ja lintujen takertumista haamuverkkoihin. Lisäksi eräiden vesilintulajien ja saukon on havaittu käyttävän muoviroskaa pesänrakennusmateriaalina.
Muoviroska voi tuhota elinympäristöjä
Suorien vaikutusten lisäksi muoviroska voi vaikuttaa veden eliöyhteisöihin myös epäsuorasti muuttamalla tai tuhoamalla elinympäristöjä ja eliöyhteisöjä sekä heikentämällä veden laatua. Erityisesti muovikalvot ja -kappaleet sekä kalastustarvikkeet voivat tukahduttaa sekä rantojen että pohjien eliöyhteisöjä heikentämällä muun muassa happipitoisuutta ja sitä kautta eliöiden kuntoa, mikä voi johtaa jopa niiden kuolemaan.
Pohjalle vajonnut pyydys voi myös raahautua veden liikkeiden mukana pitkiäkin matkoja ja liikkuessaan vaurioittaa pohjan kasvillisuutta ja pohjaeläimiä. Erityisesti kovat pohjat ja hiekkadyynit ovat herkkiä kulutukselle.
Roskat voivat myös luoda täysin uusia elinympäristöjä. Esimerkiksi pehmeille pohjille vajonneet roskat voivat muodostaa uusia kiinnittymisalustoja kovien pohjien eliöille, joita alueella ei muuten tavattaisi.
Muoviroskat levittävät vieraslajeja ja taudinaiheuttajia
Vesistöihin päätyvä roska, mukaan lukien erilaiset muovit, voivat kuljettaa mukanaan erilaisia kiinnittyviä tai vapaana eläviä eliöitä. Muovien päällyskasvustossa kulkeutuu myös vieraslajeja. Vieraslajit salamatkustavat muoveihin kiinnittyneinä tai kiinnittyneen päällyskasvuston joukossa irrallaan.
Vieraslajien tiedetään ylittäneen valtameriä kelluvien muovien mukana jo 1970-luvulla. Nykytiedon valossa roskien avustamaa vieraslajien kulkeutumista on havaittu maailman kaikilla merialueilla. Suurin osa tutkimuksista, joissa vieraslajien kulkeutumista roskan mukana on selvitetty, on tehty Tyynellä valtamerellä ja Atlantilla.
Yleisimpiä roskan mukana kulkeutuvia vieraslajiryhmiä ovat erilaiset levät, sammaleläimet, nilviäiset, merirokot ja monisukasmadot.
Itämerellä vieraslajien kulkeutumista meriroskan avustuksella ei ole tutkittu. Osaltaan tähän vaikuttaa varmasti se, ettei Itämerellä ole kelluvan roskan seurantaa.
Vedessä kelluvan muoviroskan pinnalle voi muodostua ajan kuluessa monimuotoinen mikrobiyhteisö eli niin sanottu biofilmi, joka voi koostua erilaisista bakteereista ja aitotumaisista eliöistä. Nämä yhteisöt voivat toisinaan sisältää myös haitallisia taudinaiheuttajia eli patogeenejä.
Vaikka useat tutkimukset ovat todentaneet erilaisten eläin- tai ihmispatogeenien esiintymisen muovien pinnalla vesiympäristössä, tieto ongelman laajuudesta ja vakavuudesta on vajavaista. Muovien kertyminen muun muassa virkistyskäytössä tärkeiden hiekkarantojen läheisyyteen ja muoveihin kertyvät mahdolliset taudinaiheuttajat lisäävät riskejä, joista ei vielä tiedetä tarpeeksi.