Uudelleenkäyttö on keskeinen osa kiertotalousajan infrastruktuuria. Järjestämällä tuotteille ja tavaroille korjaus, kunnostus ja toimivat uudelleenkäytön markkinat pidennetään jo tehtyjen tuotteiden elinkaarta. Kun tuotteet ja tavarat pysyvät käytössä, vähenevät sekä neitseellisten luonnonvarojen tarve että jätemäärät. Uudelleenkäytön infran rakentaminen ja ylläpitäminen luo työpaikkoja, rakentaa yhteisöjä ja tukee heikossa asemassa olevia.
Lainsäädännössä uudelleenkäyttö on tunnustettu jo kauan parhaaksi keinoksi välttää jätteen syntyä, heti jätteen synnyn ensisijaisen ehkäisyn jälkeen.
Jätelaki määrittelee uudelleenkäytön seuraavasti: ”Tuotteen tai sen osan käyttäminen uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu”.
Vaikka uudelleenkäyttö on nerokasta, sen kehittämisellä ei ole yhteiskunnassamme valtakunnallista puolestapuhujaa ja kehittäjää. Alan toimijat ovat paikallisia, toisistaan irrallisia ja hyvin eri tavoin ja tavoittein järjestäytyneitä. Uudelleenkäyttö on, jätehuoltoa organisoitaessa, jäänyt materiaalin kiertoon ja jätteenpolttoon liittyvien ratkaisujen varjoon. Syynä tähän lienee se, että uudelleenkäyttöön ohjausta on hyvin hankalaa istuttaa teolliseen ja virtaviivaiseen businesslogiikkaan.
Ympäristösäästön mahdollisuudet ovat merkittävät. Kulutustavaroista saamme tällä hetkellä uudelleenkäyttöön vain noin kaksi prosenttia, vaikka potentiaalia olisi 10-20 prosenttia, jopa 50 prosenttia tuoteryhmästä riippuen. Luvut perustuvat Suomen ympäristökeskus SYKEn tutkimukseen vuodelta 2018. Pidempiaikaista dataa ei aiheesta ole, sillä uudelleenkäytön seuranta on vasta alkamaisillaan EU:ssa. Tiedon puute vaikeuttaa tehtäväkentän hahmottamista ja hidastaa sen järjestäytymistä.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus seuraa, paljonko luonnonvaroja säästyy, kun uuden tuotteen sijaan hankitaan vastaava käytetty tuote. Joka kuukausi Kierrätyskeskuksen asiakkaat säästävät näin toimien keskimäärin viisi miljoonaa kiloa kiinteitä luonnonvaroja. Koronakeväänä 2020 myymälät olivat suljettuina useamman kuukauden, joten menetimme merkittävän osan tästä luonnonvarasäästöstä joka kuukausi. Kiertotalousyhteiskunnassa tähän ei ole varaa.
Juuri nyt on aika ottaa uudelleenkäyttö ihan tosissaan.
Uudelleenkäytön tulee tulevaisuudessa olla yhtä saavutettavaa ja toimia yhtä varmasti kuin jätehuolto tällä hetkellä toimii. Uudelleenkäyttö ei voi mennä kiinni kriisiaikoina – jätehuoltokaan ei voi.
Jotta tämä onnistuisi, tarvitsemme:
- tietoa uudelleenkäytön nykytilasta ja ympäristösäästöpotentiaalista.
- uudelleenkäytölle kunnianhimoiset tavoitteet, esimerkiksi 15 prosenttia kulutustavaroista vuoteen 2030 mennessä sekä
- kattavan, toimintavarman ja asukkaita palvelevan uudelleenkäyttötoimijoiden verkoston.
Tarvitaan paljon vääntöä, jotta suorasta saadaan spiraali ja lineaaritaloutemme muotoutuu uudelleen kiertotaloudeksi. Eikä sekään riitä, sillä kokonaiskulutuksemme on saatava laskuun. Uudelleenkäyttö on keskeinen osa onnistumista.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus on mukana Circwaste-hankekokonaisuudessa toteuttamassa uudelleenkäytön edistämisen osahanketta. Osahankkeen tavoitteena on perustaa Suomeen uudelleenkäyttötoimijoiden verkosto ja testata verkostoyhteistyössä uudenlaisia uudelleenkäyttöön ohjaamisen muotoja.
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on yli 30 vuoden kokemus tavaroiden ohjaamisesta uudelleenkäyttöön sekä jätteen synnyn ehkäisyn ja ympäristövastuun koulutuksesta. Toiminta on laajentunut tasaisesti. Ympäristötyötä tehdessään Kierrätyskeskus pystyy tarjoamaan vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville eväitä kehittää työssä oppien omaa osaamistaan. Työhönvalmennus sekä opinnollistaminen ovat tässä työssä keskeisiä työkaluja.
Hankepäällikkö Katja Viberg
Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus
Lähteet: